Kelan induktiivisuus

Induktiivisuus on komponentin ominaisuudelle annettu nimi, joka vastustaa sen läpi virtaavan virran muutosta ja jopa suoralla lankakappaleella on jonkin verran induktanssia.

Induktorit tekevät tämän tuottamalla itsensä aiheuttaman emf: n muuttuvan magneettikentän seurauksena. Sähköpiirissä, kun emf indusoidaan samassa piirissä, jossa virta muuttuu, tätä vaikutusta kutsutaan itseinduktioksi (L), mutta sitä kutsutaan joskus yleisesti back-emf: ksi, koska sen napaisuus on vastakkaiseen suuntaan kuin käytetty jännite.

Kun emf indusoidaan vierekkäiseksi komponentiksi, joka sijaitsee samassa magneettikentässä, emf sanotaan indusoivan keskinäisellä induktiolla (M) ja keskinäinen induktio on muuntajan, moottorin, releen jne. Peruskäyttöpääoma. Itseinduktanssi on keskinäisen induktanssin erityistapaus, ja koska se tuotetaan yhdessä eristetyssä piirissä, kutsumme yleensä itseinduktanssia yksinkertaisesti, induktiivisuudeksi.

Induktiivisuuden perusmittayksikköä kutsutaan Henryksi (H) Joseph Henryn jälkeen, mutta siinä on myös Webersin yksiköt ampeeria kohti (1 H = 1 Wb / A).

Lenzin laki kertoo meille, että indusoitu emf tuottaa virran suuntaan, joka vastustaa vuon muutosta, joka aiheutti emf: n, ensisijaisesti toiminnan ja reaktion. Sitten voimme määritellä induktanssin tarkasti seuraavasti: "kelalla on yhden Henryn induktanssiarvo, kun kelassa indusoidaan yhden voltin emf, jos kelan läpi virtaava virta muuttuu nopeudella yksi ampeeri / sekunti".

Toisin sanoen, kelalla on yhden Henryn induktanssi (L) (1H), kun kelan läpi virtaava virta muuttuu nopeudella yksi ampeeri / sekunti, (A / s). Tämä muutos indusoi siinä yhden voltin (VL) jännitteen. Siten matemaattinen esitys haavan kelan läpi kulkevasta virran muutosnopeudesta aikayksikköä kohti esitetään seuraavasti:

Missä: di on virran muutos ampeereina ja dt on aika, jonka kuluessa tämän virran muutos sekunneissa. Sitten kelassa indusoitu jännite (VL) L Henriesin induktanssilla tämän virranmuutoksen seurauksena ilmaistaan:

Huomaa, että negatiivinen merkki osoittaa, että indusoitu jännite vastustaa kelan kautta tapahtuvaa virran muutosta aikayksikköä kohti (di / dt).

Edellä olevasta yhtälöstä kelan induktanssi voidaan siis esittää seuraavasti:

Kelan induktiivisuus

Missä: L on induktanssi Henriesissä, VL on jännite kelan yli ja di / dt on virran muutosnopeus ampeereina sekunnissa, A / s.

Induktiivisuus, L on oikeastaan mitta induktorien "resistanssista" piirin läpi virtaavan virran muutokselle ja mitä suurempi on sen arvo Henriesissä, sitä alhaisempi on virran muutosnopeus.

Tiedämme edellisestä induktoria koskevasta opetusohjelmasta, että induktorit ovat laitteita, jotka voivat varastoida energiansa magneettikentän muodossa. Induktorit valmistetaan yksittäisistä langan silmukoista, jotka on yhdistetty käämin tuottamiseksi, ja jos kelan sisällä olevien silmukoiden lukumäärää lisätään, niin saman kelan läpi virtaavan virran määrän myös magneettinen virtaus kasvaa.

Joten lisäämällä kelan silmukoiden tai kierrosten lukumäärää, kasvaa kelajen induktanssi. Sitten omainduktanssin (L) ja kierrosten lukumäärän (N) välinen suhde ja yksinkertaisen yksikerroksisen kelan osalta voidaan antaa seuraavasti:

Käämin oma induktiivisuus

Missä:

L on Henriesissä

N on käännösten lukumäärä

Φ on magneettinen vuo

Ι on ampeereissa

Lisätietoja ota meihin yhteyttä osoitteessa sales@xfullstar.com